Feliz Navidad!

Maria:

Meidän ihanat kolme kuukautta kului silmänräpäyksessä. Perjantaina oli viimeinen päivä Espanjassa, ja nyt ollaan oltu jo Suomessa tää viikonloppu. Vieläkin on ihan sekavat fiilikset, vaikka onneks on joulu niin on vähän pehmeempi lasku takas normiarkeen. Oli ihanaa nähdä lentokoneen ikkunasta ekaa kertaa lunta kun laskeuduttiin Helsinkiin, mutta samalla kaikki tuhersi itkua kun oli niin ikävä takasin. Tässä menee varmaan muutamat ekat viikot ihan totutellessa ja sopeutuessa, mutta eiköhän tää tästä, viimeistään sit kun alkaa taas koulunpenkillä aherrus. Pian meidän vaihtoaika on kaunis muisto vaan, ja tapahtumat alkaa tuntua kaukaisilta. Onneks ollaan suunniteltu paluureissua ens kesälle niin on jotain mitä odottaa, eikä lähteminen Oviedosta tuntunu niin lopulliselta. Vaikka oli kyllä tosi surullista hyvästellä kaikki ihanat ystävät ja tutut, perheestä ja sukulaisista puhumattakaan! Itku oli aika herkässä meillä kaikilla, mutta onneksi kesällä nähdään, ja nykyaikana nyt on niin helppo pitää yhteyttä muutenkin. Kaikista vaikein oli varmaan sopeutua tähän lämpötilanmuutokseen. Mun hostperhe lähetti ihanan kannustavan kuvan niiden lämpömittarista, joka näytti mukavasti lähes 27 astetta lämmintä. Melkein sama kun täällä siis, Suomessa se on vaan MIINUS 27.... Sellanen kevyt ~40 asteen ero kyllä otti vähän koville, tuntuu että nenäki jäätyy päästä irti ku vaan vähän pistää nokkaansa pihalle....

Ennen lähtöä kerkes kuitenkin tapahtua paljon kaikenlaista. Samoin kun Sannan, myös mun perhe teki reissun Madridiin joulukuun puenten (=pidennetty viikonloppu, sellanen miniloma) aikana. Oltiin ensin yks päivä Salamancassa josta Satu (joka myös kävi siellä) on jo jotain kirjotelluki. Käytiin oikeestaan niissä samoissa must see -paikoissa, kuten yliopistolla ja katedraalissa. Käveltiin paljon, ja sain rutkasti infoa kaupungin historiasta ja rakennuksista. Oli kivaa!

Salamancan Plaza Mayor, yksi Espanjan kuuluisimmista ja kauneimmista keskusaukioista.

 Salamancasta jatkettiin Madridiin, jossa vietettiin muutama päivä. Väkeä riitti, muutamalla muullakin oli ollu suunnitelmia Madridin varalle ku meillä... Käytiin monissa museoissa ja palatseissa, ja tutustuttiin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kaikista eniten kuitenki vaikutuin sen kaupungin koosta. Se oli jättikokonen, kun on tottunu tälläseen Seinäjoen kokoseen käpykylään, ja ku ei Oviedokaan mikään miljoonakaupunki oo. Asukkaita Madridissa on noin 5 miljoonaa, lähes saman verran siis kun koko Suomessa. Ei siis ihme että muutamissa paikoissa oli vähän tiivis tunnelma.... Ihanaa oli kuitenki, nautin täysin rinnoin koko ajasta siellä!

Jouluvaloja Madridin malliin.

Liikennettä riitti...

Ei ihan mun kukkarolle soveltuvia kelloja....rakas Joulupukki??!

Viimenen viikonloppu meni ihanien ystävien kanssa oleskellessa. Perjantaina kokoonnuttiin yhden kaverin kotiin, jossa meitä odotti ihana yllätys; kaikki oli urheesti kokkaillu meille kaikenlaisia espanjalaisia herkkuja. Lisäksi haluttiin kokeilla espanjalaisten uudenvuodenperinnettä: kellon lyödessä 12 kertaa vuoden vaihtuessa, niillä on tapana syödä joka kellon kumautuksella yks viinirypäle. Jos ne kaikki saa popsittua ajan puitteissa, on onni seuraavalle vuodelle taattu. Me tehtiin tää siis vähän etuajassa, mutta ainakin on onnellinen uusivuosi tiedossa, saatiin nimittäin melkein jokainen syötyä ne viinirypäleet vaikka vähän tekikin tiukkaa. Se on nimittäin hankalampaa miltä ehkä kuulostaa; ei sitä yhtä rypälettä ehi ikinä kunnolla syödä yhden kumautuksen aikana, ja lopussa kaikki on aina ku hamsterit konsanaan poskipussit täyteen varastoituna. Niitä siinä sit pitää koittaa jäystää kauheella kiireellä. Mutta kivaa oli!

Siinä ne on; las uvas!

Lauantaina lähettiin isommalla porukalla ulos, ja illan suunnitelma oli ottaa kaikki ilo niin viimesen päälle irti että olis jotain mitä muistella Suomen kylmyydessä. Oli kyllä ihanaa, tanssittiin ja juhlittiin niin huolella että illan päätteeks oli kaikilla jalat enemmän tai vähemmän muussina. Mutta oli se vaan sen arvosta!

Vipa lauantai nyyh!

Blogin puolella tulee varmaa jatkossakin tapahtumaan jonkinlaista elämää, toivottavasti ainakin. Nyt ei muuta kun ihanan rauhallista joulua kaikille ja hyvää uutta vuotta! :-)

Mucha gente... ¿demasiado?

Sanna: Madrid täältä tullaan!!

Madrid hämärällä... si me gusta! Pieni tihkusadekaan ei haitannut.

Viikko sitten olin Madridissa neljä päivää mun hostäitin kans. Heti ekan päivän illalla sain huomata, että ei mikään ihme että Madridin väkiluku on yhta suuri kuin koko Suomen koska ihmisiä tunkeili joka paikassa! Yksin mä olisin ollut ihan hukassa, mutta nyt sain tyytyä vain ihaileen kaikkee silmät pyöreinä ja seuraamaan kiltisti hostäitin perässä. Madridin liikennekin eroaa paljon Suomesta. Autot tööttäilee hermostuksissaan ja kaksi autokaistaa molempiin suuntiin ei riitä vaan niitä on joissain paikoissa jopa yhteensä kahdeksan!!
             Me vierailtiin parissa museossa kuten El Pradossa ja Reina Sofiassa sekä parissa näyttelyssä, jotka kertoi eri jutuista kuten Pompeijin tuhosta. Ne oli kiinnostavia varsinkin, kun äiti ja sen kaveri, jonka kanssa me liikuttiin myös, on molemmat taideopettajia niin sain kivasti mielenkiintoista lisätietoo.

Rastrosta

Me ei käyty äitin kanssa shoppailemassa, vaikka mua vähän kutkuttikin kaikki vaatekaupat, joiden ohi käveltiin. No mun shoppailuhimo sai lääkettä sitten sunnuntaina ennen kuin lähdettiin kotia kohti, sillä kierreltiin neljä tuntia Rastrossa eli Madridin valtavalla torilla, jossa myytiin kaikkee tavaraa uudesta, käytettyyn ja antiikkiseen. Parin tunnin jälkeen mua alkoikin melkein ahdistaa, näki niin paljon tavaraa ettei osannut loppujen lopuks valita paljon mitään. Tori oli nimittäin jakautunut monelle eri kadulle, jotka kaikki oli täynnä kojuja ja tietenkin ihmisiä...
     

En olisi ekana kuvitellut, että ehkä siistein asia mikä jäisi Madridin rakennuksista mieleen olis juna-asema. Mutta oli kyllä erikoisin juna-asema minkä oon ikinä nähny, koska sen sisään oli tehty pieni sademetsä, jota kasteltiin vesihöyryllä 24/7. Saataiskohan me meidänkin juna-asemille Suomeen tommoset? Ehkä talvella vois tulla vähän vaikeuksia... :D

Eikä siinä kaikki vaan sieltä sademetsän uumenista löytyi myös lammikko fisuja ja kilppareita!!

Madridiin lahjoitettiin joskus ikuisuuksia sitten monumentti Egyptistä. Ei ihan samaa tyyliä kuin muut rakennukset Madridis, mutta hyvältä näyttää silti!

Tänne Real Madrid jalkapallojoukkueen fanit kerääntyy joka voitetun ottelun jälkeen massoittain juhlimaan. Huh voin kuvitella sitä menoa...

¡Cojonudo!

Sanna:
Ihan outoa ajatella, miten nopeesti aika on kulunu ja mitä kaikkee me ollaan opittu. Kyllähän se tuntuu hyvältä, kun sulle sanotaan että aksentti on kuin espanjalaisella  ;) No okei myönnetään, että niitä virheitä ujuttautuu puheeseen koko ajan, mutta on siistii kun kavereiden kans jutellessa ajatuksetkin kulkee puoleks espanjaks! Me muisteltiin just tyttöjen kans millasta oli ku me tultiin Espanjaan eikä pystytty puhumaan paljon mitään. Kyllähän se kielioppi oli silloinkin jo hallussa, mutta ei sitä millään ehtiny puheeseen tunkea. Nyt sitä ei välillä edes huomaa, kun puhetta tulee ennen kuin ehtii miettiä onko verbi oikeassa muodossa tai adjektiivi maskuliini vai feminiini(noi olikin asiat, joissa menin alussa sekasin koko ajan).

Vähän espanjalaista katukuvaa. Jouluvalot jo laitettu, mutta ei ainakaan vielä ollut päällä.

Söpö graffiti, joka löydettiin, kun seikkailtiin kaupungilla Satun kans.

Tällä viikolla on taas sattunu kaikkee kivaa ja valitettavasti myös vähemmän kivaa. Jotenkin onnistun nappaamaan kaikki sairaudet, koska tiistaina olin taas aamulla vähän kuumeessa ja imusolmukkeet kaulalla turvonneina. Tunsin itseni pieneksi tytöksi mun hostvanhempien soitellessa mulle tasasin väliajoin kysyäkseen miten sujuu(olin yksin kotona ja ne töissä). Eihän mulla mikään hätänä ollut, kun katoin koko päivän kotona Bonesin tuotantokautta ja lepäilin :D Seuraavana päivänä olin jo omasta mielestä terve enkä suostunut jäämään mökkihöperöksi toista päivää, vaikka äiti mua kovasti suostuttelikin.

Keskiviikkona mentiin illalla Satun luo hengaamaan ja leipomaan suomalaista herkkuruokaa eli mokkapaloja! Meillä oli aluks niiden tekemises pieniä vaikeuksia. Espanjassa ei leivota kotona kovinkaan, niin kaikkia tarvittavia aineksia ja myöskään sähkövatkainta ei löytynyt. No kaupastahan apua saa ja Satu teki illan treenin vispatessaan kananmunavaahtoa. Lopputulos oli herkullinen ja perheet tykkäs!

Tällä viikolla tutustuttiin yksiin espanjalaisiin tyttöihin ja mentiinkin sitten eilen niitten kans maistamaan espanjalaista siideriä. Joka ei kyllä millään tavalla muistuta Suomen siideriä, vaan on enemmänkin hapanta omenaviiniä vähällä alkoholimäärällä :S No se siideri ei ollutkaan illan pääasia, vaan kavereiden kanssa hengailu ja hauskanpito. Kyllähän me siellä pari tuntia sitten istuttiinkin ja höpöteltiin. Tultiin kuitenkin aika aikasin kotiin, koska ulkona oli kylmä ja vaatteet sateesta märkinä. Ehkä myös ajateltiin, että säästetään meidän voimia tälle päivälle... Lähdetään nimittäin tänään samojen tyttöjen kanssa kaupungille juhlimaan, tanssimaan ja nauttimaan Espanjan elämästä!

Asturiaksessa siideri kaadetaan lasiin aika erikoisesti... ilmeisesti sen takia että sidra saisi vähän happea ja maistuisi paremmalta. En tiedä onko tuossa perää, mutta ainakin vaikealta se näytti. 

¡Chicas y sidra!

"Coming back to where you started is not the same as never leaving.”

Maria:

On taas hetkonen vierähtäny siitä kun täällä on mun kirjallisia tuotoksia päässy ihastelemaan, on se vaan hyvä et meitä on kolme tätä kirjottamas, olis muuten kohtalaisen autio meidän blogi....
Kaikki on täällä jatkunu aikalailla entiseen malliin, talvi on tullut joten lämpötilat on alhaisempia kun ennen, huitelee jossain 15 asteen paikkeilla yleensä. Välillä silti tulee niitä ihania lämpimiä päiviä, kuten tänäkin viikonloppuna. Lauantain lämpötila oli 24 astetta parhaimmillaan, niin ihanaa! Se on jännä miten täällä nää lämpötilat vaihtelee niin suuresti. Mutta ei haittaa, kyllä mulle tällänen talvi kelpaa!!

Ollaan vietetty taas paljon aikaa sukulaisten kanssa ja tutustuttu entistä paremmin. Koko ajan satelee kutsuja tulla uudestaan käymään, mutta alkaa aika käydä uhkaavasti vähiin ja sen alkaa nyt oikeestaan paremmin jo ymmärtää. Meillä on enää alle kuukausi jäljellä täällä, miten aika voikin kulkee noin siivillä? Ja on niin outoa ja sekavaa kun fiilikset on niin ristiriitaiset ton lähdön tiimoilta... Välillä ajattelee, että on niin ihanaa taas nähdä kaikkia läheisiä ja päästä harrastamaan ja liikkumaan ja ai että varsinkin PYÖRÄLLÄ! Sitä mä oon täällä eniten kaivannu, vapautta liikkua ja mennä miten haluaa, en yhtään tykkää olla niin riippuvainen busseista, vanhemmista tai ylipäänsä kaikista kyydityksistä. Mutta kuitenki samalla on niin kova ikävä tänne jo valmiiks, että en tiiä kuinka sitten selvitäänkään kun se kauan pelätty lähtöpäivä koittaa... Onneks tänne palaaminen on aina mahdollista, ja aina on joku ottamassa meitä avosylin vastaan. Ja vaikka tää on kokemuksena ollu aivan huikea ja ehdottomasti elämäni paras syksy, niin kyllä sitä koto-Suomea vaan osaakin arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Se paljon puhuttu koulutusjärjestelmä, se on ihan valovuosia edellä tästä näiden tilanteesta, ja samoin ylipäänsä kaikki palvelut, niiden toimivuus ja luotettavuus... Toki on asioita jotka mun mielestä täällä toimii paremmin ja missä suomalaisilla olis parantamisen varaa, mutta aina pitää muistaa ettei niitä asioita tarvi ajatella parempina tai huonompina. Ne on vaan tosi erilaisia, ja aina voi oppia uutta muilta ja sen kautta ymmärtää paremmin minkälaista se elämä on täällä puolen Eurooppaa. As said, ei yks hyvä tee toisesta huonompaa ;)

Viime aikoina oon perheen sekä kavereiden kans tehny vaikka ja mitä kaikkea kivaa. Yks viikonloppu oltiin kattomassa mun pikkuveljen rugbyottelua, josta en oikeen ymmärtäny mitään mutta hauskaa oli. Säännöt on mun käsityksen mukaan samankaltaiset kun jenkkifutiksessa, mutta näillä ei oo minkäänlaisia suojavarustuksia ja jotain muitakin eroavaisuuksia löytyy. Mun silmään se näytti enemmänkin joltain mutapainilta, kun parikymmentä muksua möyri pitkin kenttää ja yritti anastaa sitä palloa toisiltaan. Välillä ne kaikki oli sellasena läjänä maassa kun jokainen yritti saavuttaa palloa joka oli tietysti sillä kasan alimmaisella pelaajalla... Matsin lopussa kaikki oli TÄYNNÄ mutaa, ja nyt siis tarkotan että IHAN OIKEASTI täynnä! Sellasia pieniä mutapalleroita vaan viuhui ympäriinsä, onneks meidän perheen yksilö kävi pesulla ennenkun tuli mun viereen autoon istumaan.....

Edellinen viikonloppu oltiin isovanhempien luona käymässä, ja messissä oli myös parit serkut sekä tätejä ja setiä. Käytiin mm. italialaisessa ravintolassa syömässä, ja ai että tuntuu etten vieläkään oo ihan toipunu siitä jättiateriasta vaikka sitä on jo muutama päivä sulateltukin... Huhhuijakkaa. Touhusin paljon mun 5-vuotiaan "serkun" kanssa, se on ihan innoissaan aina kun käydään siellä, ja sen seurassa ei kyllä rauhallista hetkeä tuu :D Pelailtiin kaikkea, kateltiin TV:tä ja leikittiin mm. piilosta. Kivaa oli, ja kotiinlähtiessä sain siltä lahjaksi sellasen puoliksisyödyn karkkikorun (sellasen joka on täynnä niitä pastellinvärisiä karkkirinkuloita, kyllä te tiiätte). Ei ehkä mikään maailman uljain lahja, mutta tunsin silti itteni niin kauheen onnelliseksi kun matkasin kotiinpäin se puoliks imeskelty korunraato taskussa. Se pikkulapsen vilpitön ilo kun sai antaa sen sille itelleen niin tärkeen jutun just mulle lahjaksi teki tosta asiasta niin paljon isomman. Uskotte varmaan että tuntuu haikealta jättää nämä kaikki ihmiset tänne, vaikka kotona odottaakin ne omat rakkaat läheiset. Tässä näinkin lyhyessä ajassa tästä paikasta, ihmisistä ja kaikista arkipäiväisistä jutuista on tullu mulle niin tärkeitä etten olis kyllä lähtiessä uskonu.

Noh, ennen paluuta meillä on kuitenkin edessä vielä vaikka mitä kivaa, ja varmasti tullaan nauttimaan tästä loppuajasta täällä!

Eipä tässä kai tällä hetkellä sen kummempia, meikä lähtee tallustelemaan salia kohti, ihana iltarääkki odottaa, adiós! :)

Meigä + kamulit lähös vähä fiestalle :-)

Me encanta mi vida

Maria:
Tulipas tässä vaan niin hyvä fiilis jostakin, että oli pakko tulla se tännekin jakamaan. Elämässä kaikki on paremmin ku hyvin, mulla on ihania kavereita ja koko ajan saan uusia, en tajua täällä koulusta mitään mutta ei haittaa mitään, diipadaa koko ajan hymyilyttää ja tekee mieli hyräillä kaikkee mukavaa :-) Vitsi mä tykkään kaikesta täällä!
Mä rakastan näiden mutkat suoriks -ajotyyliä ja huvittavaa tappelua liikenteessä, jota sain taas tänäkin aamuna todistaa.. Myös näiden runsaahko töötin käyttö on välillä vähä koomista....
Mä tykkään siitä kun kaikki on niin ilosia, avoimia ja osottaa kiintymyksensä niin selkeesti. Meilleki satelee kehuja ja huomiota päivittäin, ja täytyy myöntää et kivaahan se on. Tietysti Suomi on vaan niin erilainen, eikä yks hyvä tee toista huonommaksi, mutta en mä pistäis yhtään pahitteeksi vaikka sielläkin halattais, kehuttais toisia ja yleensä kannustettais kaikessa vähän enemmän.
Mä rakastan sitä hetkeä kun kaikki vaan osuu nappiin. Mä olin tänään päässy jo koulusta ja kävelin keskustan läpi bussipysäkille ja siinä vaan päähän pälkähti ajatus, kuinka ihanaa olis jos mä voisin jotenkin välittää teille sen tunnelman ja ilosuuden mikä mulla siinä hetkessä oli. Aurinko paisto, katusoittajat piristi mun päivää, ei oo kylmä, kaikki vaan jotenki oli niin hyvin!
Mä oon ilonen siitä, että mulla ei oo täällä huolia tai murheita. En jaksa ottaa koulusta ressiä, mä kerkeen hermoilla Suomessa niin paljon että nyt se on ihan turhaa. En mä tänne opiskelemaan tullu, vaan hankkimaan uusia kokemuksia ja pakoon arjen rutiineja.
En mä tiiä mistä tää hyvä olo nyt oikeen syntyi, mutta nautin tästä fiiliksestä niin kauan kun sitä kestää! Toivottavasti teillä on Suomessa kaikki hyvin, ootte aina ajatuksissa :-)

PS. Ainoo vähä inha juttu on se, että parin viikon takainen nuljahdus nilkassa ei oo oikee ottanu parantuakseen. Saan kyl osittain syyttää itteeni ku oon iha entiseen malliin jatkanu salilla rehkimistä pelkän nilkkatuen voimalla, ois pitäny odottaa et jalka on ihan täysin kunnos. Mut en oikee osannu suhtautuu tarpeeks vakavasti ku mul ei oo ikinä nuljahtanu nilkka noin pahasti, ne on ollu vaan sellasia pieniä muutaman päivän tuskailuja ja sen jälkeen kaikki ok. En sit tiiä, toivottavasti täs ei oo mitään pahempaa ku en oo lääkärissäkää käyny... Noh, ei auta voivotella. Onneks pääsin tänään hierojalle ja se ahkeroi ton nilkan kimpussa myös ihan kiitettävästi ja heti tuntu paremmalta. Käyn myös huomenna laitattamassa kinesioteipit sekä nilkkaan että oikeeseen lapaluuhun/olkavarteen tai sinne johonki tienoille; löyty nimittäin ihan kiitettävät jumit sieltäki suunnasta ja niitä täytyy kyl viel uudemman kerran käydä mylläämässä. Oon silti ilonen, toi hieronta oli ihanaa! Meen nyt hehkuttamaan elämääni lisää ruisleivän äärelle jota saatiin vihdoinki tänne Espanjan maaperälle, ai että! So happy :-)

Las vacaciones

Sanna: Aah ihana neljän päivän loma! Keskiviikkona oltiin tosiaan Ikean lihapullia herkuttelemassa nostalgisissa tunnelmissa ja sen jälkeen shoppailemassa valtavassa ostoskeskuksessa, jonka kaikkia kauppoja ei koskaan ehdi yhellä kerralla kiertää. Ikinä ei oikein löydä niitä tavaroita, mitä menee etsimään, mutta kaikkee  kivaa kyllä ;) Torstaina mentiin meidän kaverin synttäreille, ja lahjaksi löydettiin yhestä karkkikaupasta Pandan lakua! Eihän se niin tuoretta ja pehmeetä ole kuin Suomessa, mutta ajaa asian. Synttäreiden ohessa juhlittiin vähän myös Halloweenia. Jotkut oli pukeutuneet asuihin ja me loput meikattiin silmät mustiksi. Ideana oli myös katsoa kauhuleffa, mutta lopulta päädyttiin laulamaan Singstaria, syömään herkkuja, fiilistelemään vanhojen ja uusien hittibiisien tahtiin ja höpöttelemään asioista.. Hauskaa oli, vaikka mä ja Satu oltiinkin välillä hiljaisempia kuin muut, jos ei ymmärretty tai tiedetty mistä muut puhui. Olihan sitä hälinää noin tusinan tytön jutellessa aika paljon niin ei kaikkia voinut yhtäaikaa kuullakaan :DD Mutta ihan hyvin ollaan päästy porukkaan mukaan ja kiitos kuuluu siitä espanjalaisille, kun ne on niin mukavia ja ottaa meidätkin huomioon. Onneks meillä on vielä jouluun asti aikaa tutustua ihmisiin lisää ja ottaa kaikki irti tästä matkasta.

Komppaan Mariaa tossa syömisen ja liikunnan epäsuhteisuudessa. Okei, ehkei täällä ole tapana syödä usein, mutta kerrat korvataankin sitten määrällä. Ja mikä määrä sitä ruokaa onkaan... Perjantainakin käytiin hostäidin ja sen vanhojen työkavereiden kanssa pienessä kylässä tunnin ajomatkan päässä vain syömässä, ihailemassa maisemia ja tapaamassa äitini vanhaa taideoppilasta (joka sattui olemaan ravintolan omistajan poika). Unohdan aina, että lounaalla on yleensä kaksi eri ruokalajia, joten syön itseni täyteen ensimmäisellä ja toisen ruokalajin jälkeen olenkin fartuca (asturiaksen alueella sanotaan näin kun ollaan aiiivan täynnä). Ai niin, mutta sitten vielä se jälkiruoka!! Meillä kului aikaa kolme tuntia, kun syötiin kaikki nämä jutellen ja nauttien herkullisesta ruuasta. Yleensä syön hotkien, mutta perjantaina ei onneksi pystynyt, kun jutteli niin innokkaasti ja vastaili äidin tuttujen kysymyksiin Suomesta ja Espanjan kokemuksista. Ruokahetket on täällä tärkeitä perheen kokoontumishetkiä. Ruoka-ajat ja ruoka yleensäkin on ehkä isoin asia Espanjan kulttuurissa, missä on huomannut isoja eroja Suomeen. Ja useat postaukset näyttääkin liittyvän ruokaan... hehee

Suomessa flunssa-aalto iskee syksyisin ja saan siitä usein osani. Oviedossa nää säät vaihtelee jotenkin tosi nopeesti. Ei auta kattoo netistä mitä tälle päivälle luvataan, koska se voi olla ihan päinvastasta. Mä jouduin huomaamaan sen kantapään kautta. Luulen aina tarkenevani, kun onhan Suomessa paljon kylmempäänkin totuttu. Niin ainakin paikalliset arvelee, ettei meillä voi olla kylmä. No, mulla on tainnut olla kylmä, kun parina päivänä olo on tuntunut kuumeiselta ja päätä särkeny. Mut omapahan on vika, ku mieli on vielä kesäsäissä. Mutta ei pieni huono-olokaan saanu mua pysymään kotona lauantai-iltaa, vaan lähettiin juhlimaan espanjalaisten kanssa. Oli hauskaa jutella ihmisille rennosti asioista ja tutustua niihin paremmin. Täällä meidän kotiintuloajat on vaan aikaisemmat, mihin Suomessa on tottunut. Aina tuntuu että aika loppuu lyhyeen varsinkin, kun muut meidän ikäiset saa olla pitempään. Eilen koska Maria tuli mun kotiin yöksi niin saatiin olla yhteen asti yöllä kapungilla, mutta normaalisti palataan kotiin jo yhdentoista mais. Mutta kyllä mä ymmärrän, että meidän hostvanhemmat tarkottaa vain hyvää ja on huolestuneita meistä, jos ollaan pihalla myöhään. Onneksi meidän lauantai-ilta oli ihan superhauska! Päätettiin ennen kuin lähettiin ulos, että nyt ainakin otetaan paljon kuvia, mutta kuinkas kävikään... hups, muistettiin vasta illan jälkeen kotona, että ai niin ne kuvat :D

Ollaan tyttöjen kans mietitty, mitä kaikkee halutaan ehtiä tekemään ennen kuin palataan Suomeen. Meidän listalle päätyi ainakin surffaaminen, longboarding, joku kirkon messu tai muu (vaikka en koekaan itseäni hirveän uskonnolliseksi, haluan nähdä millaista on Espanjan katolisessa kirkossa), futispeli livenä, karaokea baarissa ja varmaan vielä paljon muuta, mutta nämä nyt ainakin ensiksi.

Nam! Ikean lihapullat ja perunamuusi. Eihän ne kotitekoista ruokaa voita, mutta kelpaa korvikkeeksi.

Pepe-lakua ostoskeskuksen karkkikaupassa!

Pienimmässäkin kylässä Espanjassa on kirkko ja baari.  Kuva perjantain  minireissulta.

Ravintola, jossa käytiin syömässä oli ihanan idyllinen ja kotoisa. Sinne oli rakennettu myös moderni puoli, mutta useimmat asiakkaat valitsevat mieluummin vanhanaikaisen puolen, mä mukaan luettuna.

Tässä  kolme  pienen kylän  monista koirista. Espanjassa tuntuu olevan enemmän koiria kuin Suomessa, koska ihmiset kävelyttävät niitä paljon kaduilla ja koirat saattavat juoksennella vapaana varsinkin pienissä paikkakunnissa.

Salchichas everywhere!

Maria:
Taas on aika kulunu ku siivillä. Talvi alkaa täälläkin tehdä tuloaan, ja ilmat on selkeesti jo viilenemään päin. Aamuisin ja iltaisin mittarin lukemat on niihin aiempiin hellepäiviin verrattuna jo aika matalia, mut onneks päivisin ku aurinko paistaa on lämpösempi. Oli silti aika outoa lukea kavereiden facebook-päivityksiä ensilumesta ja talvirenkaiden vaihtamisesta, ei oo täällä ne jutut ihan ajankohtasia :D

Kaikkea mukavaa on tässä muutaman viime viikon aikana kerenny tapahtua, mm. toisen puolen suvun pippalot joissa juhlittiin isoisän synttäreitä, sekä reissut läheisiin kaupunkeihin. Viime viikonloppu oli myös poikkeuksellisen ihana, vietettiin se nimittäin meidän paikallisen kaverin Claudian kylässä. (Nää nimittäin kutsuu omaa kesänviettopaikkaansa, mummolaansa tai muuta vastaavaa itselle läheistä pikkukylää omaks kyläkseen.) Sen eron huomaa kyllä suomalaisten ja espanjalaisten välillä, että jotku on täällä ihan tosi paljon avoimempia ja heittäytyväisempiä kun kotosalla! Esimerkiks Suomessa aika harva ois varmaan kutsunu tällästä kolmen vaihtarin porukkaa omalle mökilleen sen jälkeen kun on vaan kerran ohimennen tavattu. Me ei nimittäin oltu tutustuttu Claun vanhempiin ennen tota reissua oikeestaan yhtään, mutta niin vaan lähettiin niiden kans köröttelemään kohti yhtä kauneimmista mun elämäni aikana nähdyistä kylistä!
Matka Castropoliin kesti pari tuntia. Sadetta vähän piskotteli koko sen ajan kun ajettiin, mutta sisällä autossa ja myöhemmin Claun perheen talossa oli mukavan lämmintä ja kuivaa, joten pieni vesisade ei menoa pahemmin haitannu!
Perjantai-ilta meni oikeestaan vaan rentoillessa, syötiin myöhänen iltapala jota ennen oltiin vähän pelailtu erilaisia pelejä ja muuten vaan hengailtu ja juteltu kaikenmaailman asioista. Sinä iltana oli myös meidän kotikaupungissa Oviedossa näin aika vaatimattomasti Espanjan kuninkaalliset sekä Barcan kaks pelaajaa käymässä. Niiden vierailu näytettiin myös TV:ssä joten sitäkin tuli tsiikailtua hetki. Oltiin kuitenki kaikki aika väsyneitä joten mentiin ruuan jälkeen aika pikasesti nukkumaan.
Lauantaina saatiin nukkua ihanan pitkään, ja rentouttavan fiiliksen kruunas ihanan runsas ja valmiiks katettu ja järjestetty aamupalapöytä. Niinku hotellissa oltais oltu! Aamupalan jälkeen lössöiltiin hetki vaan sisällä jonka jälkeen lähettiin tutustumaan lähiseutuihin. Käytiin toisessa läheisessä kylässä ehkä maailman parhailla kaakaoilla (tai ennemminki se oli sulatettua suklaata kun kaakaota...), ja tsekattiin muutamat läheiset rannat. Ne on täällä ihan uskomattomia! Kylä jossa vietettiin viikonloppu on myös kuuluisa mahtavista surffausmahdollisuuksistaan, ja en kyllä sitä yhtään ihmetelly nähtyäni ne valkoset hiekkarannat ja megasuperisot aallot! Tällä kertaa meri oli kuitenki vähä liianki myrskyisä joten paikallisia surffareita ei näkyny, ja niitä on muutenki enemmän kesäaikana. Taitais nää syyssäätki olla meille suomityttösille ihan mukavia surffauskelejä, nää paikalliset on vaan liian hyvään tottunu. Tietäispä vaan millasissa lämpötiloissa me karaistuneet pohjoisen kasvatit käydään kesällä uimassa, ja jopa ihan vapaaehtosesti. Noi edellisen kesän säätki kun oli niin mahtavat, hellepäiviä tais olla jopa huikeet 1 tai 2...
Rannoilla kiertelyn jälkeen tultiin takas talolle, jossa oli jo Claun isän pizzataikinat kohoamassa. Kyllä vaan, saatiin nimittäin toisella aterialla erittäinkin onnistunutta pizzaa! Oltiin siis aiemmin päivällä jo syöty yks ateria, ja ei ollu kyllä mikään kevyin mahdollinen sekään, joten vähän pinkee olo oli illalla nukkumaan mennessä. Lisäks oltiin leivottu meidän vieraanvaraisille isännille mokkapaloja, joita tuli sitten muutama syötyä jälkkäriks. Ei tarvi mun yhtään ihmetellä että miks on vähän kasvua tapahtunut, ja nyt en tarkota pituudessa, oon edelleenkin tappi, vaan lähinnä tossa itä-länsi -suunnassa. Tosi jees.....
Sunnuntaina saatiin nukkua yks tunti pidempään koska siirryttiin talviaikaan. Oltiin vetästy edellisenä päivänä parin tunnin siestatki ja menty vielä suht aikasin nukkumaan, mutta jostain syystä sitä unta silti riitti! Kai se tauoton ruuan ahtaminen kävi niin raskaaks että oli pakko vähän ottaa lepiä ennen seuraavia koitoksia (eli aterioita...).
Sää suosi meitä todella, vaikka oli vähän vilposta niin ihana auringonpaiste kruunas mukavan retken läheiselle rannalle, joka on tosi kuuluisa upeista luolistaan ja kivistä muodostuneista patsaistaan. Ranta on nimeltään Playa de las Catedrales, ja olihan ne kivimuodostelmat aika vaikuttavia! Parin tunnin ihmettelyn jälkeen palattiin talolle, jossa Claun äiti alko valmistella meidän ateriaa, nimittäin paellaa! Aikasemminkin on jo täällä tullut tota hyvinkin espanjalaista ruokalajia popsittua, ja voin kyllä lämpimästi suositella! Tosi tosi hyvän makusta, vaikka niiden äyriäisten availuun kuluu kyllä vähän aikaa ja energiaa. Mutta se on myös hauskaa, ja oon kyllä sivistyny noiden merenelävien suhteen ihan hurjasti täällä oleillessa! Kotona ei pahemmin oo tullu mustekalaa tai hummeria syötyä, puhumattakaan taskuravuista. Täällä me silti jo suvereenisti niistä nautiskellaan, ja ollaan kyllä totuttu tosi hyvin paikallisiin ruokiin! Jälkkäriksi oltiin yhdessä värkätty kaura-omenapaistosta jonka seuraksi vatkattiin vielä kermavaahtoa. Paikalliset tykkäs kovasti ja naapuritkin kutsuttiin mukaan maistelemaan eksoottisia Suomi-herkkuja. Naapurissa asuva sulonen Marina-tyttö (5-vee) oli myös taiteillut meille mukaan kortin, joka meidän piti toimittaa Suomeen Joulupukille. Vähän hymyilytti kun se selitti kuinka me voidaan niin läheisinä naapureina varmasti toimittaa lahjatoiveet oikeeseen osoitteeseen, ja antaa vielä Petteri Punakuonollekin pusu terveisiksi. Luvattiin tietysti tehdä parhaamme että saatais terveiset toimitettua perille :)
Ruuan jälkeen pakkailtiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Huikee viikonloppu oli kyllä, ja meidät otettiin niin lämpimästi vastaan että aivan oltiin häkeltyneitä sellasesta vieraanvaraisuudesta. Saatiin jo kutsu tulla kesällä uudestaan käymään, ja koitetaan kyllä parhaamme että saatais toi suunnitelma toteutettua!

Nyt meillä on parin päivän ylimääränen loma pyhäinpäivän vuoksi. En valita :) Suunnitelmissa ollut Madridin reissu vaihtui sitten retkiin lähiseudulla yhteensattumien vuoksi, mutta onneksi lähdetään Madridiin käymään sitten joku toinen viikonloppu. Tänään oltiin paikallisessa Ikeassa syömässä (kyllä vain!:D), ja ai että kun maistukin ruoka hyvältä! Posket pullottaen me ahmittiin perunamuusia ja lihapullia menemään, ja on tosiaan nytkin hieman pinkeähkö olo täytyy myöntää. Mutta oli ihanaa syödä myös tuoretta salaattia ja muitakin vihanneksia niin paljon, täällä nimittäin niitä ei oo läheskään joka päivä ruokapöydässä tarjolla. Hedelmiä syödään paljon päivittäin, mutta en oo esimerkiksi tuorekurkkua saanu vielä kertaakaan maistaa täällä puolen Eurooppaa. Osaa kyllä arvostaa sitä meidänkin koulun salaattitarjontaa ihan eri tavalla kuin ennen, ja muutenkin suomalaisia ruokailutottumuksia. On se mukavaa kokeilla kaikkea erilaistakin, mutta kyllä vaan Suomessa pääsääntöisesti syödään aika terveellisesti joihinkin näiden aterioihin verrattuna... Onneks me käydään muutaman kerran viikossa tossa läheisellä salilla huhkimassa; osallistutaan nimittäin sekä aerobic- että combat-tunneille. Niiden treenien jälkeen on kyllä aina niin ihana olo! Täällä nimittäin hyötyliikunta on aika vähäistä, nää kun ei esimerkiksi pyöräile oikeestaan yhtään. Autot ei kunnioita pyöräilijöitä joten meille se olis liian vaarallista suhailla niiden seassa, joten mäkin joudun kulkemaan esim. kouluun aina joko bussilla tai vanhempien kyydillä. Se on tosi outoa, kun kuitenkin Suomessa oon tottunu liikkumaan lähes joka paikkaan pyörällä, päivittäin. Noh, täytyy toivoa että kun palataan ja mun liikuntatottumukset palautuu takaisin normaaliin, niin nää liikakilot karisee sitten ja paino palaa takasin entiseen. Hope so...(;

Tässä parit kuvat viikonlopun reissusta. Mulla alkaa jo silmät lupsua siihen malliin että parempi mennä unten maille niin jaksaa taas huomisen täällä porskuttaa. Buenas noches!

Sateesta huolimatta nauratti :-)

Läheisen kylän iltatunnelmaa.

Opittiin tekemään yksi tyypillisimmistä espanjalaisista ruokalajeista: tortilla de patatas.

So good!

Ranta jatkuu silmänkantamattomiin...

...

Aika huikee!

Toinen läheinen kylä.